Viime kesänä keksin uuden harrastuksen, joka osoittautui maailmankuvaani avartavammaksi toimeksi, kuin alun perin uskoinkaan. Liityin nimittäin Facebookissa kahteen ryhmään, joissa ryhmään kuuluvat puhuvat varsin laajasti terveyteen vaikuttavista asioista ja niihin liittyvistä hoidoista. Olin eksynyt ns. vaihtoehtohoitojen maailmaan. Mistään pienistä ryhmistä ei ole kysymys, sillä yhteensä ryhmiin kuuluu kymmeniä tuhansia suomalaisia. Alkuperäinen ideani oli liittyä lähinnä vitsimielellä kollegan mainitessa ryhmästä, mutta samalla ajattelin peruslääkärille olevan hyvä olla myös perillä viimeisimmistä terveysmaailman tuulahduksista. Olivat ne sitten tiedemaailman hyväksymiä tai eivät.
Reaktioni kyseisissä ryhmissä on vaihdellut aidon mielenkiinnon, pitkien naurujen ja hiuksia raastavien suuttumuskohtausten välillä. Puheenaiheiden kirjo on ihan valtava terveysjuomien hyödyistä mikroaaltouunin aiheuttamiin ruoan säteilyhaittoihin ja rokotusvastaisuuteen. Osasta postauksista näkee suoraan taustalla olevan jokin kaupallinen taho, joka haluaa myydä tuotettaan saaden yleensä useilta ällistyttävän kritiikittömän kannatuksen. Eniten tuohtumusta itselleni aiheutuu kuitenkin vaihtoehtohoidoista, joita ylistetään oikean näyttöön perustuvan hoidon tilalle.
En kuitenkaan ole lähtenyt kommentoimaan tai väittelemään kyseisissä ryhmissä, sillä koen sen olevan jo valmiiksi hävitty taistelu. Koen ryhmien olevan väärä foorumi käydä kritisoimassa ihmisten uskomuksia, sillä usein saadaan aikaan vastakkainen reaktio: ihmiset kaivautuvat vain syvemmälle omiin poteroihinsa, eivätkä sen jälkeen ainakaan usko vastapuolta. Ollaankin vielä kauempana toisesta, kuin alkutilanteessa. Toisen ryhmän ”heimolaisia” ja heidän mielipiteitään on helppo olla hyväksymättä ja omaa heimoa helppo puolustaa (ja kyllä, syyllistyn samaan ajatteluun itsekin). Helsingin Sanomien kolumnissa 1.5. Anu Kantola selittää hienosti kyseisen ilmiön, joka on yhtä vanha kuin ihmiskunta itse. Tilanne on vain kärjistynyt modernissa sosiaalisessa mediassa, jossa on helppoa löytää ryhmittymiä ”oikeine” omia ajatuksia vahvistavine mielipiteineen.
Kuinka tästä tilanteesta päästään millään lailla eteenpäin? Riittääkö vastaanotolla käyty valistustyö enää lainkaan? Ei liene sattumaa, että pelkät lääkärit ja terveydenhuollon ammattilaiset eivät paini kyseisten ongelmien kanssa. Vastikään Facebook oli Yhdysvalloissa kongressin kuultavana, koska sen uskottiin vaikuttaneen toimillaan vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Ongelma on siis todellinen. Elämme misinformaation aikakautta.
Yksi vastaus ongelmaan voisi olla oma jalkautuminen someen esimerkiksi blogin muodossa. TYKS:ssä työskentelevän lääkäri Juhani Knuutin pitämä blogi on varmaankin tunnetuin tapaus. Blogissaan hän tarttuu törmäämiinsä väitteisiin ja avaa ne yksityiskohtaisesti keskusteltavaksi. Tapa ei ole ketään vastaan hyökkäävä ja kannustaa ihmisiä ilmaisemaan mielipiteensä aiheesta. Vaikka blogi tekee varmasti hyvää työtä, koen ettei se kuitenkaan riitä. Eivätkä kaikki lääkärit (itseni mukaan lukien) vastaavanlaista blogia kuitenkaan jaksa pitää. Ammukset tuntuvat olevan hukassa asian suhteen. Tilanne saattaisi vaatia jo peruskoulutasolla käytäviä medianlukutaitokursseja. Näistäkin iso osa kansalaisista olisi jo myöhässä.
Pääsen ensi kesänä ensi kertaa lääkärin sijaiseksi ja olen nyt vuoden opiskellut lääketieteen opintojen ohella somesta vaihtoehtohoitojen mielenkiintoista maailmaa. Kesän jälkeen nähdään, suosittelenko tätä myös muille medisiinareille tulevaa työtä ajatellen.
Lassi Jaatinen
SML:n hallituksen jäsen
Neljännen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta